mineraaliöljyn myrkyllisyys

Mineraaliöljyn myrkyllisyys.

Sellaisissa kohteissa joista öljy valuu suoraan maahan käytetään vielä paljon mineraaliöljyjä.

Tutkimuksia on vähän ja ne on yleensä keskittynyt biohajoavuuteen. Sen sijaan myrkyllisyydestä ei ole julkisuudessa keskusteltu lainkaan.

Sen lisäksi että mineraaliöljyt sekä mineraalijäteöljyt pilaavat puhtaita vesiä ja tuhoavat luontoa. Ne sisältää paljon erialaisia pitkävaikutteisia ja elimistöön kertyviä myrkkyjä.

Esimerkki: Tuskinpa kukaan 30-40 vuotta sitten olisi pahimmissa painajaisunissakaan nähnyt että kalan syömistä rajoitetaan esimerkiksi dioksiinin (mm. jäteöljyt) takia.

Nyt se on tätä päivää. Ja jos mitään ei tehdä mennään kohti täydellistä villin kalan syömisen kieltämistä.

Historiasta tiedämme, että 1300 luvulla ihmisen itse aiheutetusta sairaudesta (paiserutto ”Musta surma”) kuoli arviolta yksi kolmasosa (1/3) maapallon väestöstä.

Syynä oli saasteet, huono hygienia, rotat ym.

Mineraaliöljyn käyttöä perustellaan sillä, että määrät on niin pieniä ja että niillä ei ole merkitystä.

Näin ei ole. Yksinomaan ketjujen kautta esim. Suomessa on mennyt maahan viidenkymmenen vuoden aikana n.300 miljoonaa litraa mineraaliöljyjä.

Myös pienten pitoisuuksien yhteisvaikutus tulisi ottaa huomioon.

Esimerkki: Otetaan elimistöön kertyvä dioksiini (jota muodostuu mm. mineraalijäteöljyssä).

Jos sinulla on sitä purkillinen se on yksi ongelma. Mutta kun sinä laimennat sitä se leviää sitä laajemmalle mitä laimeampi se on.

Silloin siitä tuleekin miljoonien ihmisten ongelma. Pahimmassa tapauksessa koko maapallon ihmisten ongelma.

 LUE, MIKSI KANNATTAA KÄYTTÄÄ BIOLOGISESTI HAJOAVIA ÖLJYJÄ.

MINERAALIÖLJY ON VÄLTTÄMÄTÖN VOITELUAINE, MUTTA EI SOVI JÄRJESTELMIIN, JOISTA SE VALUU MAAHAN JA VESISTÖIHIN.

Mineraaliöljy on yleisnimitys, jota käytetään raakaöljyn tislatuista jalostustuotteista. Näihin lukeutuvat myös voiteluaineet. Voiteluaineina käytettävät öljyt ovat monimutkaisia sekoituksia suorista ja haarautuvaketjuisista parafiineistä, syklisistä parafiineistä ja aromaattisista hiilivedyistä.

Seuraavassa on lueteltu syitä siihen, miksi mineraaliöljyjen käyttö tulisi rajata suljettuihin järjestelmiin, joista ne saadaan vaihdon jälkeen talteen asianmukaista jatkokäsittelyä varten (regenerointi).

Öljyissä esiintyy myös lukuisia epäpuhtauksia aiheuttavia yhdisteitä kuten PAH-yhdisteitä, joihin lukeutuvat muun muassa antraseeni, fenantreeni, pyreeni ja trifenyyli. Muita epäpuhtauksia ovat nitrosoamiinit, klooratut parafiinit ja formaldehydit.

Lisäaineista tärkeimpiä ovat sinkkidialkyyliditiofosfaatit, kaliumalkyylisuolat ja esterit, magnesium, natrium ja kalsiumsulfonaatit sekä trikresyylifosfaatti (TCP).

Tässä vielä listattuna löytyneitä yhdisteitä:

– Sykloparafiini

– Dieselöljy eli nafta

– PAH-yhdisteet

– Antraseenit (ärsyttää ihoa ja hengitysteitä)

– Bentso(a)pyreeni

– Fluorattu antraseeni

– Fenatreeni (ärsyttävä)

– Klooratut parafiinit

– Formaldehydit/formaliinit (voivat aiheuttaa kurkun turvotusta, keuhkoputkien supistumista, keuhkotulehdusta sekä maksa- ja munuaisvaurioita)

– Nitrosoamiinit (aiheuttavat syöpää)

– Fosfori (käytetään myrkkynä)

– Rikki

– Tiatsoli (sienimyrkky)

– Triatsiini

Mineraaliöljyhöyryt aiheuttavat hengitettyinä keuhkokudoksen tulehtumista. Rasva/öljy emulgoituu keuhkoissa ja aiheuttaa hylkimisreaktion, joka voi johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan.

Ruuansulatusjärjestelmään joutunut mineraaliöljy voi myös aiheuttaa vastaavan keuhkokudoksen tulehtumisen pitkään jatkuneessa altistuksessa.

Lisäksi öljy voi kerääntyä pisaroina eri elimiin kuten haimaan ja/tai imusolmukkeisiin. Hiilivedyt ovat myrkyllisiä monille elimille, kuten hengitys- ja ruuansulatuselimille, maksalle ja keskushermostolle.

Useimmiten keuhkokudoksen tulehtuminen on tyypillinen oire mineraaliöljylle altistuttaessa. Jotkin listatuista yhdisteistä aiheuttavat myös akuutteja maksasairauksia.

Mineraaliöljyn maahan valuttaminen tuhoaa maapalloa hitaasti, mutta varmasti.

Yksi kuutiometri maata sisältää yli 100 000 elämänmuotoa; ethän myrkytä niitä mineraaliöljyllä!

Tiesitkö, että yksi litra mineraaliöljyä pilaa miljoona litraa vettä?

Miksi pohjavedestä löytyy myös sellaisia myrkkyjä, joiden olisi pitänyt haihtua ilmaan?

Koska homesienet ja bakteeritoiminta eivät tuhoa myrkkyjä yhtä tehokkaasti kuin on luultu eivätkä ilmaan joutuneet saasteet katoa avaruuteen vaan kulkeutuvat aikanaan vesistöihin ja pohjavesiin.

Pohjaveden käyttö lisääntyy kaiken aikaa, koska pintavedet ovat jo saastuneet. Pahinta, mitä ihminen voi tehdä maapallolle, on saastuttaa vesiä, koska ilman puhdasta vettä ei ole elämää.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että käytetyn mineraaliöljyn myrkylliset yhdisteet aiheuttavat ihmiselle samanlaisia oireita kuin Toxit oil -syndrooma Espanjassa, missä mineraaliöljyn epäillään saastuttaneen ruokaöljyä ja johtaneen 600 ihmisen kuolemaan.

Irlannissa rehun kuivatuslaitteesta tippunut mineraaliöljy saastutti rehun ja dioksiini siirtyi ihmiseen rehua syöneiden sikojen lihan kautta.  Pohjois-Saksassa puolestaan jouduttiin sulkemaan noin tuhat sika-, kalkkuna- ja kanatilaa, kun paljastui, että rehun valmistuksessa oli käytetty dioksiinia sisältävää raaka-ainetta.

Esimerkkejä epäillyistä ja todetuista mineraaliöljyn aiheuttamista myrkytyksistä on paljon. Edellä on listattu vain muutamia viimeaikaisia esimerkkejä osoittamaan, ettei mineraaliöljyn vaaroja ole syytä vähätellä.

Mineraalijäteöljy on vieläkin vaarallisempaa, koska siihen muodostuu esimerkiksi dioksiineja.

DIOKSIINIEN MUODOSTUMINEN JÄTEÖLJYSSÄ

Dioksiinien muodostuminen on monimutkainen prosessi, joka voi kulkea usean välivaiheen kautta ennen kuin dioksiini muodostuu. Muodostumista voi tarkkailla esimerkiksi niin kutsutun potentiaalienergiakuvaajan avulla.

Kuvaajassa lähtöaineiden ja reaktion lopputuotteiden potentiaalienergiat ja reaktion tapahtumiseen vaadittu energiamäärä ilmoitetaan xy-koordinaatistoon piirretyn kuvaajan avulla.

Yllä on esimerkkinä 2,3,7,8-TCDD:n reaktiot muiksi aineiksi. Olennaista kuvaajassa on huomata potentiaalienergian lähtötason jälkeinen energiavalli (ympyröity punaisella), jota kutsutaan aktivaatioenergiaksi. Aktivaatioenergia on vähimmäisenergiamäärä, joka vaaditaan reaktion tapahtumiseksi. Aktivaatioenergian avulla molekyylin atomit muun muassa ylittävät elektroniverhojen aiheuttamat hylkivät voimat ja pääsevät tarpeeksi lähelle toisiaan muodostaakseen uusia sidoksia.

Dioksiinien tapauksessa reaktioon vaadittu aktivaatioenergia on korkea. Tämän johdosta reaktio vaatii energiaa lämmön ja/tai mekaanisen energian (kitka) muodossa tapahtuakseen. Dioksiineja ei juuri muodostu matalissa lämpötiloissa (alle 700 °C) ja ilman katalyyttia, joka alentaa reaktion aktivaatioenergiaa esimerkiksi muokkaamalla molekyylin atomien asentoa siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman pienen esteen uuden sidoksen muodostumiselle. Tämän vuoksi dioksiineja ei juuri esiinny käyttämättömissä öljyissä.

Jäteöljyjen tapauksessa on öljy joutunut erilaisissa koneissa mekaanisen työstön ja korkeiden lämpötilojen vaikutuksen alaiseksi, mikä mahdollistaa dioksiinien muodostumisen. Lisäksi metallipinnat, joilla öljyjä käytetään voitelutarkoituksissa, voivat katalysoida dioksiinin muodostumista, jolloin vaadittu energia reaktion tapahtumiseen alenee huomattavasti.

DIOKSIINI

Yleiskielessä dioksiinilla tarkoitetaan ryhmää kloorattuja pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP-yhdisteet), jotka ovat hyvin kestäviä. Yleensä dioksiineihin luetaan PCDD-yhdisteet (polyklooratut dibentso-p-dioksiinit), PCDF-yhdisteet (polyklooratut dibentsofuraanit) ja PCB-yhdisteet (polyklooratut bifenyylit). Kemiallisesti puhuttaessa dioksiinilla tarkoitetaan 1,4-dioksiinia, joka on herkästi syttyvä neste. PCDD- ja PCDF-yhdisteitä ei valmisteta teollisesti, vaan niitä syntyy sivutuotteina epäpuhtaassa/epätäydellisessä palamisessa ja teollisuuden kloorausprosesseissa.

Suomessa dioksiinin suurimmat lähteet ovat metalliteollisuus, puun polttaminen kotitalouksissa ja kaatopaikoilla tapahtuvat tulipalot. Pienempiä päästölähteitä ovat paperiteollisuus ja erilaisten jätteiden ja jäteöljyjen hävittäminen polttamalla. Dioksiinien suurimpia ongelmia myrkyllisyyden lisäksi ovat niiden pysyvyys ja rasvaliukoisuus. Elimistöön joutuneen molekyylin puoliintumisaika vaihtelee yhdestä vuodesta aina kymmeneen vuoteen saakka (useimmiten 5-10 vuotta lähteestä riippuen). Elimistö ei kykene itse hajottamaan yhdistettä tehokkaasti ja rasvaliukoisina ne kertyvät eli rikastuvat elimistöön. Yhdisteen hidas poistuminen elimistöstä ja pitkä puoliintumisaika aiheuttavat dioksiiniyhdisteiden määrän lisääntymisen kehossa koko elämän ajan vähäisestäkin altistuksesta. Ravintoketjun huipulla olevat lihansyöjät saavat ravintonsa mukana enemmän dioksiineja kuin kasvinsyöjät, mikä on johtanut esimerkiksi kotkien lisääntymisen häiriintymiseen.

Dioksiinien tarkkoja vaaroja ei tunneta, koska tutkimustietoa on saatavilla vain vähän. Ihmisillä klooriakne, vakava näppyläinen ihottuma, ja erilaiset kehityshäiriöt hampaissa ovat varmistettuja oireita dioksiinimyrkytyksestä. Lapsilla pitkäaikainen vaikea altistuminen voi aiheuttaa kehityshäiriöitä ja iho-oireita. Lisäksi korkeat dioksiinipitoisuudet on yhdistetty lukuisiin terveysvaikutuksiin mukaan lukien mielialan vaihtelu, diabetes, valkosolumuutokset, hammasvauriot, endometrioosi, sukupuolijakauman painottuminen naispuolisiin, alentunut testosteronitaso ja kohonneet kilpirauhashormonitasot.

KASVIÖLJYSTÄ VALMISTETUT BIOLOGISESTI HAJOAVAT ÖLJYT TARJOAVAT EKOLOGISEN VAIHTOEHDON MINERAALIÖLJYILLE!